Välipäivien ralli eli joulu meni jo

Joulu meni. Ja pesuvesi sen mukana, eikös? Välipäivät ja tammikuun ensimmäinen viikko ovat ruuhkavuosiperheissä varsinaisia murheenkryynejä: kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää vapaata (kiitos sairaanhoitajat ja lääkärit, esim teitä tarvitaan!) vaikka  päiväkodit, koulut ja muut päiväaktiviteetit ovat pääasiallisesti lomalla. Näin ollen varsinkin ruuhka-Suomen sadekeli aiheuttaa ohjelmapohdintaa. Ihaillen katson niitä perhekuntia, jotka lähtevät shoppailemaan, ravintolaan tai vaikkapa rauhallisesti taidenäyttelyyn. Ei meillä – ainakaan joka päivä.

Pitää tehdä jotain. Siis olla tekemistä, joka on muutakin kuin iPad, Netflix tai viikossa vanhentuneet joululahjat.

Ensimmäinen päivä oli helppo: vielä löytyi värityskirjan nurkkaa, askartelua tai muuta joululahjapuuhaa. Toinen päivä oli perinteinen sisäleikkipuistopäivä ja kolmantena päivänä halusimme etsiä tietoa asuinkaupunkimme aktiviteeteista. Vaikka sivustoja on useampi, ei mikään selvästi ole talvella aktiivinen tai huomioi lapsiperheitä, joiden lapset eivät ole kouluikäisiä. Mainittavaa siis on, että kouluikäisille löytyy vaikka mitä, mutta alle kouluikäiset viettänevät joululoman mummiloissa sivakoiden lumihangessa tai sen Netflixin parissa vanhempien hakatessa näppäimistöä.

Yksi vaihtoehto on suorittaa lapsille vaatehankintoja alkuvuoden tarpeiksi muidenkin vanhempien kanssa hermot kireällä kauppakeskuksia kierrellen. Tai napata lapsi syliin, avata verkkokauppa ja pistää etsien sopivaa päällepantavaa. Suosittelen varaamaan viereen herkkuja, kankaisen tai paperisen mittanauhan sekä pankkitunnukset.

Sisävessa, kotiinkuljetettu ruoka, lattialle lakana esittämään järveä, saippuakuplia kylpyhuoneeseen ja teipillä rata lattiaan. Ja vanhemmille iltapäiväksi patja, jonka päällä väsynyt vanhempi voi vaihtaa vuoden vuoreksi naamioituneena.

Koska se mikä ruuhkavuosissa oikeasti on eniten vähissä on lasten ja vanhenpien yhteinen aika. Eikä sen tarvitse välttämättä edes olla mitään ihmeellistä.

Mainokset

24.12. Ruuhkavuosien joulukalenteri

Tänään tätä ei kuitenkaan ehdi lukea kukaan. Lyhyesti siis virsi kaunis:

Jee! Joulu. Ohi on odotus, ohi on paniikki. Paitsi teillä, jotka istutte autoon ja ajatte sukuloimassa. Ajakaa varovasti. Kivaa päivää. Toivotaan hyvää ajokeliä. Muistakaa eväät!

Jännitys: onko autoileva pukki selvä, vai saapuuko autolla saatettuna? Onko luvassa kiusallinen aikuisten lauluesitys vai ihana lasten riemun täyttämä kohtaaminen? Tuliko lahjapussista oikea lahja, vai perääntyykö pukki väärän lahjan pelossa, kiireisiin vedoten?

Millainen ähky illalla on, kun ruuat on saatu pöytään ja pois, lasten kierrokset herkuista ovat laskeneet ja he ovat sammuneet kuusen juurelle hittilahjansa kainalossaan? Onko silloin mahdollisuus napata pari palaa suklaata ja siunata, että seuraavaan jouluun on vuosi, ja pääsiäiseenkin useampi kuukausi?

Hyvää joulua! Tämä kalenteri ei pääty tähän: parin päivän päästä raportoin vielä Joulu kakkosen – tuon lapsiperheiden loistavan formaatin. Stay tuned!

23.12. Ruuhkavuosien joulukalenteri

Huomenna se on. Jouluaatto.

Kun olin lapsi, parhaat paikat ostaa joululahjat olivat Tiimari, R-kioski ja Anttila. Aika todellakin on ajanut ohi lapsuudestani, mutta näin joulunahan saa olla nostalginen ja muistella niitä vanhoja hyviä aikoja.

Silloin uusin numero naistenlehteä, suklaalevy ja Ässä-arpa olivat valideja lahjoja. Jotenkin vuosien varrella kilpavarustelu on vienyt aivan toiseen suuntaan lahjoja, joten ennen loistavat lahjat näyttelevät nykyään vain sivuosaa. Sääli, sillä kyllä mulle lehti ja omat karkit kelpaisi. Eikä se Ässä-arvan päävoittokaan pahasta olisi!

Joulutakki on yleensä aika tyhjä jo aaton aattona. Viimeistään illalla yritetään rauhoittua joulun viettoon: lämmitetään sauna, syödään jo vähän suklaata sekä luetaan joulusatuja. Nautitaan niistä parhaista puolista, perheen kanssa olemisesta sekä perinteiden välittämisestä eteenpäin. Toivotaan lunta (oli sitä tai ei) ja odotetaan puoliysin uutiset, joissa pukki lähtee matkaan.

Kinkku hunnutetaan ja sitä maistellaan. Lopuksi pohditaan, missä ihmeessä sitä mötkälettä pitää säilyttää, että se pysyy hyvänä.

Voisko olla jo aatto? Ja ihanaa kun joulua saa nauttia useamman päivän!

Muista että just tää joulu on se sun lasten lapsuuden joulu, jota muistellaan kiikkustuolissa. Pitää olla kystä kyllä, piparitalo, leikkejä, lauluja, ruuhkaa ja kireää ennen joulua. Tai sitten voi ottaa rennosti ja lähteä ulos.

22.12. Ruuhkavuosien joulukalenteri

Pitsaperjantai!

Kuten jo eilisessä kalenterissa viittasin kotiin tuloon pitsan kanssa, voin tunnustaa, että joulukuu on vuoden vaikein ruokakuukausi. Tai kolmeviikkoinen: joulua edeltävät kolme viikkoa kaikki ruoka on tylsää, nähty eikä meinaa maistua. Jouluherkkujen odottelu, joulustressi sekä fakta, että maailman pitää valmistua jouluun mennessä, painavat tosi pahasti!

Maksalaatikkoa ei enää viikkoa ennen joulua voi tarjoilla, ettei tule lapsille ylikiintiötä ennen joulua. Hamppareita ei voi syödä määräänsä enempää, kiinalaista ruokaa ei juuri enää Suomesta ainakaan meidän lähettyviltä saa joten pakastimen aarteet yhdistettynä Pitsaperjantaihin ovat ne valinnat viimeisinä päivinä joulua odottaessa.

Munakas, salaatit ja muut simppelit ruuat sopivat myös joulun odotukseen, mutta jauhelihakastike tuntuu tulevan joulukuussa jo korvista. Se on tosi hassua, sillä tammikuun eka päivä se maistuu taas hyvälle. Ketsupilla tai ilman.

21.12. Ruuhkavuosien joulukalenteri

Aivan ensimmäiset luukut tästä joulukalenterista koskettivat niitä asioita, jotka voi tehdä etukäteen ja joiden avulla voi varata lapsille enemmän aikaa. Tämän päivän ”luukku” on perheessämme varsin konkreettinen: avaan oven siivoojalle, jotta hän pääsee tekemään joulusiivouksen.

Uskoin vuosia, että ihmisen kuuluu siivota aina oma kotinsa. Että itse olet sotkenut, itse siivoat. Että ei kukaan toinen voi tulla (edes auttamaan) siivoamisessa, noloahan se olisi. Sekä kirsikkana kakun päälle: perusteellinen suursiivous kuuluu tehdä kahdesti vuodessa: kesällä ja ennen joulua. Epäilen Muumimammankin tehneen niin.

Ensin luovuin kesäsiivouksesta. Aloin tehdä suursiivouksen silloin, kun sille oli tarvetta. Tai oli aikaa. Sekä jaksamista. Siirryin Marttojen neuvoista tekemään enemmän ylläpitosiivouksia, jolloin suurempien siivouksien tarve väheni. Sitten meille tuli vauva, joka pelkäsi imuria ja siivous piti järjestää vähän eri tavalla. Ja lasten nukkuessa en ole koskaan ikuna milloinkaan voinut kuvitella imuroivani.

Kun toinen lapsi syntyi, ja kädet olivat aika täynnä kahden pienen kanssa, oma äitini ehdotti, että ristiäisiä varten voisi tilata ihmisen siivoamaan. Jossakin väsymyksen syöverissä ajattelin, että en jaksa edes kieltäytyä. Niin ennen ristiäisiä meillä kävi siivooja ja oi miten koti loisti! Muistini oli kuitenkin äitiysaivojen kanssa niin huono, etten saanut aikaiseksi tilattua siivoojaa kun vasta seuraavan kerran muuttosiivouksen avuksi.

No, long story short: tänä vuonna tilasin joulusiivouksen itselleni lahjaksi. Kyllä, järjestely vaatii ihan tarpeeksi tämän kokoisessa huushollissa ja perheessä muutenkin virtaa, joten on ihanaa, että joku muu uusilla silmillä siivoilee. Tulevat ne omatkin sokeat pisteet putsatuksi edes tämän kerran.

Ovi auki, ohjeistus ja alta pois. Kun palaan pitsa kainalossani, täällä on siistiä. Se on sitä joulun taikaa.

(HUOM! Puolisoni on aina osallistunut kodin siivouksiin, joten tämä teksti kertoo vain omista siivousambitioistani)

20.12. Ruuhkavuosien joulukalenteri

Kun jouluun on neljä yötä, iskee unettomien öiden kauhu, huoligeneraattorin loppumaton lähde: lahjapaniikki!

Onko lahjoja tarpeeksi, ovatko ne oikeanlaisia ja mikä karmeinta: niitä EI ole paketoitu. Paketointi ei varsinaisesti ole leipälajini: kun lahjoja hankkii kuin isommallekin joukkueelle, jostain toimesta pitää karsia ja minulla se on paketointi. En kuitenkaan ole niin fiksu, että olisin ymmärtänyt viedä röykkiöittäin lahjoja paketoitavaksi pakettipisteisiin, joten paketoin ja kiroilen joulua ennen.

Mielestäni paketointi on muuten lähes yhtä epämiellyttävää kuin punajuurien kuoriminen. Inhoa ei yhtään vähennä, että pakettipaperi on ympäristölle ihan buu, ja sitä harvoin voi käyttää uudestaan. Jos saan valita, laitan lahjan lahjakassiin ja ratkaisen useamman ongelman kerralla.

Kun lapset kasvavat ja ovat yhtä herkkäunisia kuin omamme, tuo paketointi lisähaasteita: paperin pirulainen kun rapisee! Teippi loppuu kriittisellä hetkellä! Narut eivät asetu! Ja pakettikortit ovat kadonneet.

Haluaisin olla se äiti, joka paketoi kauniit, ihanat ja yksilölliset joulupaketit, mutta tänä vuonna olen äiti, joka osti Anttilan loppuunmyynnistä 10 rullaa samanlaista joulupaperia ja kääräisee lahjat niihin. Aikuiset kuitenkin tajuavat mistä on kyse, ja toivon lasten edelleen leikkivän messissä.

Muistan kun itse sain selville tuon lahjapaketointiyöpuuhailun: olin jo iso koululainen, kun yöllä ennen joulua keittiöstä kuului Tina Turnerin laulua. Kun hiippailin katsomaan, isäni paketoi lahjoja. Onneksi hän ei nähnyt minua, joten hiippailin takaisin sänkyyn. Tajusin kyllä, että tunnustamalla olisi lahjasaldo siltä vuodelta voinut tippua. Ja onhan joulu oikeasti aika kiva hetki leikkiä yhdessä ja tekosyidenkin varjolla muistaa omia rakkaita.

Tällä ajatuksella rakkaiden muistamisesta aion jaksaa ensi yön pakettirallin. Siinä positiivista on, että kätten jäljen näkee ja tietää, kun on valmista. Aivan päinvastoin kuin monessa muussa työssäni: esimerkiksi kirjoittamisessa voisi aina hioa loputtomasti sanamuotoja ja lausejärjestystä ja vanhemmuus ei käsittääkseni lopu koskaan.

Paketti: ota paperi, leikkaa sopivaksi. Kääräise. Teippaa. Nimeä. Laita narut. Laita pakettikortti. Sujauta lahjakassiin odottamaan jakohetkeä. Boom!